Matkamessut2016

Taas jälleen Matkamessuilla käyty.
Toinen kerta ja pakko myöntää, ettei tänäkään vuonna tehnyt vaikutusta - ainakaan positiivista.

En ymmärrä, kuka suunnittelee tilan. Sen verran sekava. Muutamalla pikku jutulla messuista saisi huomattavasti kävijäystävällisemmän tapahtuman. Sekä näytteilleasettajat voisivat panostaa ehkä pikkasen siihen hymyyn.
Toki ymmärrän, että useimmilla pienillä paikoilla siellä seisoo samat tyypit joka päivä, aamusta iltaan..
Mutta silti.

Katotaan tuleeko kolmatta kertaa lähdettyä.

Mutta, meillähän oli myös tehtävä annettuna messuille.
Piti etsiä GreenCare painotteinen osasto ja tutustua siihen.

Kiersin aluetta joka suuntaan ties kuinka monta kertaa.
Valitettavasti ei osunut kohdalle yhtään aiheeseen liittyvää osastoa.

Saattoihan siellä olla, mutta jo se väenpaljous joka puolella sai oman pään niin pyörälle, ettei enää loppuajasta pystynyt keskittymään sitä vähääkään mitä alussa.

Tavallaan tietysti harmittaa paljonkin, että tulin pois ns. tyhjin käsin, mutta toisaalta ymmärrän oman kantani messuihin (miksi sieltä ei vain löydy mitään kiinnostavaa).
Olen enemmän vaihtoehto-reissaaja, ja vaikka kuinka yritän ajatella opiskelun kantilta, niin en vain onnistu klikkaamaan aivojani oikeaan vaihteeseen.

Jotta messut olisivat itsellekin kiinnostavat, niin olisi toivottavaa sieltä löytyvän oma syrjäisempi osio juurikin budjetti/vaihtoehto/vapaaehtoismatkailulle.
Ehkäpä joku ständi missä ihmiset voisivat open mic-tyyliin kertoa omia kokemuksiaan maailmalta - niitä kultaisia muistoja ja kokemuksia, sekä tarinoita kun ei menny niinkun Strömsössä.

Eli, kuten viime vuonna, niin nytkin ainoa mitä jäi mieleen oli se, miten paljon voisi tehdä erilailla ja parantaa messuja tulevaisuudessa, että se todellakin tarjoaisi enemmän, helpommin ja laajemmalle yleisölle.

UGH. Olen puhunut.

Asiakaspalvelua ja pavun kohtalo.

Aiemmin tehty postaus taikapavusta ja sen kasvattelusta taisi jäädä ainokaiseksi.
Surullisin mielin täten ilmoitan pavun painuneen manan majoille, parempia kasvuolosuhteita etsimään.
Eli siitä ei sitten mitään elämää suurempaa, terapeuttista kirjoitelmaa tullut. Ehkä ainoa mitä opin, niin se entisestään vahvisti uskoni viherpeukalattomuuteeni :P

R.I.P MagiskBønne.

Aiheesta toiseen.


                                          ASIAKASPALVELU


1. Millainen asiakaspalvelija minä olen?

Kovasti haluan uskoa olevani ihan hyvä asiakaspalvelija. Yritän parhaani mukaan ottaa huomioon asiakkaan persoonan ja sen perusteella palvella. Joillekin luonnollisesti muodollisempi tyyli ja toisille taas vapaampi.
Yritän itse asettautua asiakkaan asemaan - tosin välillä se on hankalaa, tullut kampaamohommissa todistettua ettei kaikesta yrityksestä huolimatta pysty miellyttämään joitain. Ja aina kyseiset tyypit löytävät valittamista. Kaikesta ja kaikista. Ei vain pidä liian henkilökohtaisesti ottaa niitä heittoja.
Tottakai aika ajoin on päiviä, kun kaikki k*rsii ja ei vaan jaksaisi tekohymyä vääntää naamalle, mutta onneksi ainakin suomessa on kulttuurillisesti hyväksyttyä olla vakavempikin.
Ja aina on takahuone mihin pääsee päästämään liiat höyryt ettei kilahda itse asiakkaalle :D


2. Mitä minun pitäisi kehittää asiakaspalvelutaidoissani?

Suhtautumista päättämättömiin asiakkaisiin - turhaudun helposti jos ja kun asiakas vatvoo jotain pientäkin asiaa edes-takas.
Opetella paremmin olla menettämättä hermoja kun asiakas huutaa kurkku suorana asiattomuuksia muiden asiakkaiden läsnäollessa...
Mitäs muuta.. Nuo näin ensimmäisenä nousee mieleen.


 3. Missä olen viimeksi saanut oikein hyvää asiakaspalvelua? 

Mikä tulee mieleen, niin Ravintola Harald.
Myös toinen oli hammasteknikko jonka kanssa on nyt joutunut useampaan otteeseen korjaamaan tekareita. Ainoa ehkä negatiivinen asia oli se, ettei hän kuitenkaan kuunnellut niin tarkkaan omia toiveitani, joten sen takia asia on pitkittynyt. Mutta siitä huolimatta voi sanoa asiakaspalvelun olevan hyvää - tosin kys. henkilö ei ole suomalainen, joten suhtautumisen asiakaspalveluun ja sen tasoon pystyy ymmärtämään oikein loistavasti.


4. Millaista asiakaspalvelua itse haluan?

Riippuu tietysti paljon siitä, missä/millainen tilanne. Mutta yleisesti ottaen haluaisin saada elävää ja ihmisläheistä asiakaspalvelua. En myöskään voi sietää tietynlaisissa paikoissa alentuvaa kohtelua vain ja ainoastaan ulkonäköön perustuen.
En myöskään halua liian muodollista tai tyrkyttävää palvelua.
Sellaista rentoa otetta ja pienet mokatkin on minun kohdalla sallittuja!

Matkailustrategia

Saatiin luettavaksi Suomen matkailustrategiaa vuodelle 2020, sekä hieman matkailun tiekarttaa.
Pakko tunnustaa, että paljoa en irti saanut tekstistä, niin paljon numeroita ja myös ruudulta lukeminen tuntuu paljon vaikeammalta (en omista printteriä - vielä)

Mutta hieman omia ajatuksia.


Muuten hyvät tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset. Ainoa mitä en edelleenkään täysin henkilökohtaisesti allekirjoita, on työperäinen maahanmuutto. Varsinkin nykyisessä tilanteessa, jossa syntyperäisille suomalaisille ei tunnu löytyvän työtä josta saisi palkkaa enemmän kuin 9e/pv ;)
Koska jos työperäistä maahanmuuttoa lisätään, johtaa se eittämättä tilanteeseen jossa paikallinen jää ilman paikkaa, sillä maahanmuuttajalle yrityksen ei välttämättä tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin suomalaiselle.
Kuitenkin meillä on enemmän kuin tarpeeksi koulutettuja, lahjakkaita ja motivoituneita ihmisiä istumassa kotona ja ihmettelemässä.
Idearikkaita, juuri loistavasti sopivia matkailualalle. Mitä kielitaitoon tulee, nykyisin suurinosa hallitsee niiden perinteisten suomen, ruotsin ja englannin lisäksi ainakin yhden kielen lisää, joten itse en näe tarvetta työllistää matkailualle suomessa maan rajojen ulkopuolelta henkilökuntaa.
Ennemminkin asettaisin tavoitteeksi ja kysymykseksi sen, kuinka työllistetään jo alalle kouluttautuneet suomalaiset.

Seurattuani matkailualaa entistäkin tarkemmin viimeisen vuoden, tulleita ja menneitä trendejä niin ajattelen, että on pääosin kahdenlaisia reissaajia.
Toiset, jotka etsivät rauhaa, hiljaisuutta, shabby-chic tyylistä rentoutusta mahdollisimman autenttisessa mutta samalla ylellisessä ympäristössä. Hakevat terveyttä, mielenrauhaa, puhdistautumista ja arjen nollausta.
Kun taas toinen pää on todelliset aktiivilomailijat. Ihmiset, joille on tärkeää adrenaliini, uudet ja erilaiset kokemukset - survivor, itsensä ylittäminen, fyysisen voiman käyttö.. Kaikki mikä saa miettimään ja menemään eteenpäin täydellä höyryllä. JA siihen ei nykyiset husky/moottorikelkka"safarit" välttämättä riitä. Tarvitaan vaativampaa ja alkeellisempaa toimintaa jonka koettuaan voi palata siihen perus arkeen tyytyväisenä siihen, että on jostain niin erilaisesta selvinnyt ja pärjännyt.

Suomen matkailun heikkous on aivan ensimmäisenä hinta. Hinta, joka tulee esiin jo matkaa varatessa. Matkustaminen tänne ja myös maan sisällä on verrattaen kallista. Se karsii jo alkuun tietyt matkustajatyypit lähes kokonaan ja ne tyypit joita saamme maahan puolestaan osittain ruokkivat hintoja ja niiden nousua.
Tuntuu, kuin Suomessa ei arvostettaisi perinteisiä shoestring-reppureissaajia luullen, etteivät jättäisi paikallisille palveluille tarpeeksi tuloja.
Itse edustaen kyseistä matkailijaryhmää voin kumota ajatuksen.
Sillä siinä missä matkoissa ja majoituksissa säästää, niin lopun reissubudjetin meidän tyyliset reissaajat mieluiten käyttävät siihen pieneen yhden hengen kauppaan/kahvilaan, eli suoraan paikalliselle pienyrittäjälle.
Eikä niin, että maksetaan suuri summa matkasta, ruokaillaan vain hotellin ravintolassa, käydään hotellin järjestämillä retkillä - kärjistettynä.

Meidän pitäisi löytää keino, jolla saada matkailuun liittyviä kustannuksia alemmas jotta myös useampi matkailija löytäisi Suomen. Ja markkinoinnissa voitaisiin avata jotain uusia ajatuksia niiden ikuisten juhannusneitsyiden ja ikivanhan nokian sijaan. Valitettavasti ne ajat ovat menneet, ja 2015 olisi aika keksiä jotain täydellisen uutta.

Mitä ohjelmapalveluihin tulee, itse miettisin kuinka voimme käyttää hyväksemme tilaa. Tyhjää tilaa jota maa on täynnä.



Näin. Tässä lyhyesti ensimmäiset ajatukset joita aihe itselleni herätti :)

Tähmitäh?

Hieman vierähtänyt aika..
Sen verran ollu kaikenmoista mielessä.
Oli vieras maailmalta, sitten se haastattelu jota nyt jännään saanko paikan.
Ja kaiken hyvän lisäksi tauti on päässy jylläämään ja ottamaan miut käsiinsä, eli nyt on sitten epävarmaa pääsenkö maanantaina kouluun..

Lähinnä tuon työhomman takia on koulujutut jääny taka-alalle.
Jos sen paikan saan, niin pitänee miettiä mitä tekee tämän kurssin suhteen..
Kuitenkin Lapista on aika hankala tulla lähipäiville tms. Kun vielä jaksais sinnitellä sinne 1.11 saakka niin tietäis varmaksi..

Taikapavn kanssa ei kyl vielä ole tullut mitään muuta kuin epätoivon tunteita. Näyttää ettei se ihan niin helposti menestyvä olekaan mitä purkissa annettiin ymmärtää :D

MagiskBønne

Eipä tullu alotettua chilin kasvattamista, kun ei tahotnu siemeniä mistään löytyä. Ainakaan minun useiten käymistä liikkeistä.
Sen sijaan testiin lähti "Taikapapu".. Katotaan saanko sen edes kasvamaan :D

06.10.2015

Jälleen kerran on taputeltu yksi lähipäivä..
Se itsellä meni hieman ohi, koska piti hoitaa puhelimessa Abbathin lopetukseen liittyviä asioita.
Ja muutenkin poika oli mielessä koko ajan. Tuliko tehtyä oikein vai olisko vielä pitäny yrittää.

Jospa tämä nyt tästä alkais rullaamaan, kun ei tarvia enää stressata liikaa pennun hyvinvointia sun muita ongelmia.

Olen yrittänyt saada irti tuosta puutarha kirjasta sen verran, että voisin edes tänne pienen esittelyn kirjoittaa. Mutta ei. Se tuntuu niin irralliselta omaan kiinnostukseen ja jotenkin saa pienen pään vielä pahemmin pyörälle.
Pakko tunnustaa, en ihan hirmuinen viherpeukalo ole, eikä kyseinen alue ole se päällimmäinen mielenkiinnon kohde (älkää lynkatko! ;) )

Edelleen muuten lähipäivillä tuntuu, että on hirmuinen kiire koko ajan. Jotenkin tuntuu ristiriitaiselta ottaen huomioon ala, mitä opiskellaan... Mutta ehkä tämä tunne syksyn aikaan vielä katoaa. Osittain ehkä tuntuu tuolta, kun on niin uusi alue itselleen teorian tasolla ainakin.

Mietin tuossa, että minkäs projektin itselleen alottaisi. Kun ei pihaa ole missä tehdä hommia..
Tuli mieleen, että ehkäpä kerrankin rohkaisen mieleni ja laitan pienen chilipuskan kasvamaan. Se kun on kovin suunmyötäistä, ja jos onnistuu kasvatus, saisi ihan ikiomia chilejä ruokiin.
Enää vain puuttuu siemenet, mullat, ruukut - eli kaikki!

Mutta kyllä nekin tähän ilmestyy, kun vain saan itseni kauppaan.

Mitäs muuta. Ei tällä kertaa enempää..
Jatkan kunhan saan kasvatus-projektin käyntiin.

14.09.2015

Ensimmäisen päivän tehtävät.

Heti päällimäisenä mieleen tulee kiire. Jotenkin ei pystynyt keskittymään kovin hyvin, koska ympäristö oli ehkä hieman turhan levoton. Sekä myös erittäin rajallinen aika teki temput.
Jotenkin voisin kuvitella harjoituksen onnistuvan ja palvelevan paremmin jossain syrjäisemmässä paikassa.

Korttien kanssa ei tullut sinällään mitään yllätystä. Helposti ja nopeasti sieltä pompahti itselle sopivat kuvat.
Ainoa mikä jäi kaihertamaan tavallaan oli se, kun en ihmeemmin runoja kirjoittele..
Pitikö muut aivan täydellisenä idioottina? Hieman on vielä parannettavaa itsetunnossa tällä neidolla.

Että pystyisi enemmän avaamaan omia ajatuksia, niin tarvitsisi tuntea muu ryhmä paremmin...